Taistelu alkoi

Mennään nyt vaikka 2kk taaksepäin... Oli ihan normaali aamu kun heräsin, nousin sängystä ja hipsin eteiseen... Yhtäkkiä silmissä pimeni,kuulo tuntui heikkenevän ja jalat meni alta... Nousin ylös ja huusin apua.. Kun olin olohuoneessa menetin tajuni. Minua yritettiin herättää... no heräsin. Pää oli kipeä ja heikko olo, muuten olin normaalissa kunnossa. Menin terveyskeskukseen ensiapuun.Sieltä mut lähetettiin suoraan Seinäjoelle keskussairaalaan. Musta otettiin verikokeita ja erilaisia kuvia..Parin tunnin päästä sain kuulla kauheita uutisia.. Ensin epäiltiin keuhkoveritulppaa, se se ei ollut..mulla epäiltiin kasvainta...  Nooh olin siinä sitte pari päivää sjoella sairaalassa ja mulle sanottiin että mulla on syöpä. Patti lonkassa ja etäpesäkkeitä keuhkoissa... Siirryin Tampereelle ambulanssilla.. Makasin sairaalansängyssä ja seuraavana aamuna lähdettiin  leikkaussaliin jossa multa otettiin lonkasta koepala ja asetettiin katetri.. Siitä se tuska vasta alkoikin.. sain diagnoosin .. Mulla on Pehmytlihaskudosarkooma.. Ensimmäiset viikot oli mielen kanssa tuskaa... olin 3-4vk sairaalan sängyssä.. Mulla oli hoito käynnissä + kaikenlisäksi sydänmen vajaatoimintaa... Mulle annettiin sydänlääkettä katetrin kautta ja nyt sydän on paremmas kunnos... Lonkan patti on pienentyny nopeaa tahtia, se kaikkia ihmetyttää ku vasta 2kk menny ja patti on ollu 6-8cm ja nyt pienentyny 3-5cm.. Hiuksia on läheteny päästä.. Keskiviikkona pitäs suunnata tayssiin ja alotetaan taas sytostaatit kapseleina.. ne on ollu ny 2vk tauolla.. Pahoinvointia on niiden aikana ollu ja sen sellasta.. Huomenna pitäs mennä askeleen taas eteenpäin kun hiukset leikataan pois kaikki... ja peruukki tilalle..MÄ EN LUOVUTA TÄN SUHTEEN! tunnen itteni loiseksi... mutta ei se mua liikuta... sanokoot ihmiset mitä sanokoot, mä en voi tällä sairaudelle mitään.. toivon vaan että selviän ja tervehdyn.